Ilmanlaatuvyöhykkeet

Liikenteen päästöjen terveyshaittoja voidaan vähentää soveltamalla kaupunkisuunnittelussa ilmanlaatuvyöhykkeitä. Katupöly, pakokaasut ja melu aiheuttavat terveyshaittoja asuttaessa vilkasliikenteisten väylien vaikutusalueella. Ilmansaasteiden pitoisuudet laskevat nopeasti tiestä etäännyttäessä ja ovat taustan tasolla 200–300 metrin etäisyydellä. Hiukkasten terveyshaitoille ei tunneta kynnysarvoa, joten jokainen väylästä etäännyttävä metri on tärkeä.

Minimi- ja suositusetäisyydet asumiselle ja herkille kohteille

HSY:n ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen määrittelemien ilmanlaatuvyöhykkeiden avulla pyritään vähentämään pienhiukkasten ja muiden liikenteen päästöjen terveyshaittoja pääkaupunkiseudulla. Ilmanlaatuvyöhykkeiden tavoitteena on taata terveellinen ja turvallinen elinympäristö. Ilmanlaatuvyöhykkeitä käytetään suunniteltaessa uusia asuinalueita ja täydennysrakentamista avointen katujen ja väylien läheisyyteen pääkaupunkiseudulla. Minimi- ja suositusetäisyydet määrittelevät vyöhykkeet, joita lähemmäksi ei suositella asutusta tai herkkiä kohteita, kuten päiväkoteja ja alakouluja.  Erityiskohteissa, kuten risteysalueella, tunnelin suulla ja huonosti tuulettuvilla alueilla, on tarpeen arvioida ilmansaasteiden vaikutuksia tarkemmin. Ilmanlaatuvyöhykkeet eivät sovellu tiiviisiin kaupunkikeskustoihin. Niissä voidaan käyttää muita suunnittelun keinoja altistumisen vähentämiseen.

Suositusetäisyyttä suositellaan sovellettavaksi, kun suunnitellaan uusia alueita. Minimietäisyyttä suositellaan täydennysrakentamiseen. Etäisyys on ilmoitettu metreinä ajoradan reunasta rakennuksen julkisivulle tai oleskelualueiden reunaan. Liikennemääränä käytetään ennustetta liikennemäärästä arkivuorokaudessa. Pääsääntöisesti uudella alueella tarkoitetaan laajaa aluetta, jolla ei ole aiempaa asutusta.

Ajoneuvoa arki-vrk Asuinrakennukset, minimietäisyys (m) Asuinrakennukset, suositusetäisyys (m) Herkkä kohde, minimietäisyys (m) Herkkä kohde, suositusetäisyys (m)
5 000   10 10 20
10 000 7 20 20 40
20 000 14 40 40 80
30 000 21 60 60 120
40 000 28 80 80 160
50 000 35 100 100 200
60 000 42 120 120 200
70 000 49 140 140 200
80 000 56 150 150 200
90 000 63 150 150 200
100 000 70 150 150 200

 

Tiiviissä kantakaupungissa täydennysrakentamisessa ei ole yleensä mahdollista noudattaa minimi- ja suositusetäisyyksiä. Tällöin on liikennesuunnittelulla, kortteliratkaisuilla, massoittelulla ja muilla keinoilla pyrittävä parantamaan kohteen ilmanlaatua ja vähentämään asukkaiden altistumista ilmansaasteille. Melulle altistuminen on myös huomioitava yhdessä ilmanlaadun kanssa.

Työkalu ilmanlaatuarviointia varten

Ilmanlaatuvyöhykkeet ovat keino arvioida teiden tai katujen lähialueiden soveltuvuutta asumiseen sekä muiden toimintojen, kuten koulujen ja hoitolaitoksien, sijoittamiseen avoimessa ympäristössä. Mikäli suunnittelukohde on suositusetäisyydellä tai kauempana kadusta tai tiestä, liikenteen päästöistä ei todennäköisesti aiheudu ilmanlaatuongelmia. Mikäli suunnittelukohde on suositusetäisyyttä lähempänä, ilmanlaatuongelmat ovat mahdollisia. Ilmanlaatuvaikutuksia tulee suunnittelukohteessa arvioida tarkemmin, mikäli raja- tai ohjearvojen arvioidaan ylittyvän. Katso menetelmät ilmanlaatutilanteen arvioimiseksi Ilmanlaatu maankäytön suunnittelussa oppaan luvusta 3.