Ilmansuojelusuunnitelmat
Ilmanlaatua voi parantaa vähentämällä ilmanlaatua heikentäviä päästöjä, vaikuttamalla ilmansaasteiden leviämiseen ja vähentämällä ihmisten altistumista erilaisin keinoin. EU:n ilmanlaatua koskevan lainsäädännön mukaisesti jäsenmaat ovat laatineet kansallisen ilmansuojeluohjelman. Suomen kansallinen ilmansuojeluohjelma 2030 sisältää toimenpiteitä puunpolton, liikenteen ja katupölyn vähentämiseksi.
Jos EU:n asettamat ilmanlaadun raja-arvot ylittyvät jossain kunnassa, kunta on velvollinen laatimaan ilmansuojelusuunnitelman, jonka toimenpiteillä päästään mahdollisimman pian raja-arvon alle. Pääkaupunkiseudulla pitoisuudet ovat alle raja-arvojen. Helsinki on kuitenkin tehnyt ilmansuojelu- ja meluntorjuntasuunnitelman (ILME) vuosille 2024–2029.
Jos ilmanlaadun varoituskynnykset ylittyvät, on tehtävä lyhyen aikavälin toimintasuunnitelma. Varoituskynnykset eivät ole ylittyneet Suomessa.
Ilmansuojelua edistävät toimenpiteet vähentävät usein myös ilmastonmuutosta aiheuttavia päästöjä. Usein ilmansuojelua edistäviä toimenpiteitä sisältyykin kaupunkien ilmasto-ohjelmiin ja ympäristöohjelmiin sekä strategioihin. Muun muassa vähäpäästöisten ajoneuvojen ja polttoaineiden käyttö sekä kestävien kulkumuotojen edistäminen ja vähäpäästöinen energiantuotanto tuottavat sekä ilmanlaatu- että ilmastohyötyjä. Puunpolton päästöjä pyritään vähentämään erityisesti viestinnän keinoin sekä edistämällä puhtaampien tulisijojen kehittämistä. Katupölyä torjutaan mm. aktiivisella pölynsidonnalla sekä tehokkailla katujen pesumenetelmillä.
HSY on laatinut viestintäsuunnitelman, johon on esitetty yhteinen toimintamalli pääkaupunkiseudun ilmanlaadun eritysitilanteista viestimiseen. Suunnitelmassa käsitellään neljää erilaista ilmansaastetta ja niiden erityistilanteita. Hengitettävien hiukkasten (PM10) pitoisuudet kohoavat erityisesti keväisin, kun katupölyä nousee runsaasti ilmaan kuivuvilta katujen ja teiden pinnoilta. Pienhiukkasten (PM2,5) korkea määrä pääkaupunkiseudun ilmassa aiheutuu yleensä muualta kaukokulkeutuvista saasteista tai savuista. Liikenteen pakokaasujen typpidioksidin (NO2) määrä pääkaupunkiseudun ilmassa nousee korkeaksi, kun säässä vallitsee ns. inversiotilanne, joka estää ilman sekoittumisen ja ilmansaasteiden laimenemisen. Otsonin (O3) korkeat pitoisuushuiput pääkaupunkiseudun ilmassa johtuvat kaukokulkeumasta muista Euroopan maista.