Mikä on ilmanlaatuindeksi?

Ilmanlaatuindeksin eriväristen luokkien tarkoituksena on helpottaa ilmanlaadusta viestimistä. Indeksissä luokitellaan ilmanlaatu viiteen eri luokkaan, joissa kuvataan ilmanlaatua värien ja sanojen avulla (ks. Taulukko). Indeksin taustalla ovat ilmanlaadun ohje-, raja- ja kynnysarvot sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) asiantuntijoiden arvio pitoisuuksien yhteydestä terveysriskeihin. Kun ilmanlaatu on huono, terveysvaikutukset ovat mahdollisia herkillä ihmisillä. Kun ilmanlaatu on hyvä tai tyydyttävä, terveysvaikutukset ovat hyvin epätodennäköisiä.

Ilmanlaatuindeksin yhteys vaikutuksiin

Ilmanlaatu Terveysvaikutukset Muut vaikutukset
Erittäin huono

​Mahdollisia herkillä väestöryhmillä

​​Selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä

Huono

​Mahdollisia herkillä yksilöillä

​Selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä

Välttävä

​Epätodennäköisiä

​Selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä

Tyydyttävä

​Hyvin epätodennäköisiä

​Lieviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä

Hyvä

​Ei todettuja

Lieviä luontovaikutuksia pitkällä aikavälillä

 

Ilmanlaatuindeksi lasketaan tunneittain kullekin mittausasemalle. Indeksi kattaa kaikki mittausasemalla mitatut saasteet. Laskennassa otetaan huomioon eri ilmansaasteiden pitoisuudet:

  • rikkidioksidi (SO2)
  • typpidioksidi (NO2)
  • hengitettävät hiukkaset (PM10)
  • pienhiukkaset (PM2,5)
  • hiilimonoksidi (CO)
  • otsoni (O3)
  • pelkistyneet rikkiyhdisteet (TRS)

Jokaiselle mittausasemalla mitatulle ilmansaasteelle lasketaan ali-indeksi, ja näistä korkein on mittausaseman ilmanlaatuindeksi. Mittausasemien ilmanlaatuindeksit eivät ole täysin vertailukelpoisia, koska kaikilla mittausasemilla ei mitata samoja ilmansaasteita.

Suomessa käytössä oleva ilmanlaatuindeksi on YTV:n (nyk. HSY) ja THL:n kehittämä. Indeksimme on otettu käyttöön vuonna 1988 ja nykyisellä periaatteella laskettua indeksiä on käytetty tiedotuksessa vuodesta 1993. Laskentaperusteita on uudistettu vuosina 2002 ja 2007. Indeksi poikkeaa muissa maissa käytetyistä indekseistä siinä, että se on tuntipohjainen. Muualla arvoon vaikuttavat sekä vuorokauden, kahdeksan tunnin että yhden tunnin keskiarvot.

Indeksiluokkien määräytyminen pitoisuuksien mukaan

Taulukossa yksikkö on mikrogrammaa kuutiossa (µg/m3), paitsi hiilimonoksidilla CO (mg/m3).

  CO

NO2

SO2

O3

PM10

PM2,5

TRS
Erittäin huono (≥151)

​≥31

​≥201  

​≥351

​≥181

​≥201

​≥76

​≥51

Huono (101-150)

​21–30

​151–200

​251–350

​141–180

​101–200

​51–75

​21–50

Välttävä (76-100)

​9–20

​71–150

81–250

​101–140

​51–100

​26–50

​11–20

Tyydyttävä (51-75)

​5–8

​41–70

​21–80

​61–100

​21–50

​11–25

​6–10

Hyvä (≤50)

≤4

​​≤40

​​≤20

​≤60

​≤20

​​ ≤10

​≤5

 

Mustan hiilen ja LDSA:n väriasteikko


Mustan hiilen (BC) ja hiukkasten keuhkodeposoituvan pinta-alan (LDSA) esittämistä varten on kehitetty väriasteikko, jonka avulla niiden pitoisuuksia voidaan näyttää havainnollisesti.


Näille ilmansaasteille ei ole vielä olemassa raja- tai ohjearvoja. Ne eivät siis ole mukana HSY:n ja THL:n kehittämässä terveysperusteisessa ilmanlaatuindeksissä.


Taulukossa mustan hiilen yksikkö on mikrogrammaa kuutiometrissä (µg/m3) ja hiukkasten keuhkodeposoituvan pinta-alan yksikkö on neliömikrometriä kuutiosenttimetrissä (µm2/cm3).

  BC

LDSA

Erittäin huono (≥151)

​≥12

​≥120  

Huono (101-150) 7-12

​80-120

Välttävä (76-100)

​3-7

​40-80

Tyydyttävä (51-75)

​1-3

​20-40

Hyvä (≤50)

≤1

​​≤20

Väriasteikkoa on kehitetty EU-rahoitteisessa HOPE-hankkeessa.