Mikä on ilmanlaatuindeksi?

Ilmanlaatuindeksin eriväristen luokkien tarkoituksena on helpottaa ilmanlaadusta viestimistä. Indeksissä luokitellaan ilmanlaatu viiteen eri luokkaan, joissa kuvataan ilmanlaatua värien ja sanojen avulla (ks. Taulukko). Indeksin taustalla ovat ilmanlaadun ohje-, raja- ja kynnysarvot sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) asiantuntijoiden arvio pitoisuuksien yhteydestä terveysriskeihin. Kun ilmanlaatu on huono, terveysvaikutukset ovat mahdollisia herkillä ihmisillä. Kun ilmanlaatu on hyvä tai tyydyttävä, terveysvaikutukset ovat hyvin epätodennäköisiä.

Ilmanlaatuindeksin yhteys vaikutuksiin

Ilmanlaatu	Terveysvaikutukset	Muut vaikutukset
Erittäin huono	Mahdollisia herkillä väestöryhmillä	Selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä
Huono	Mahdollisia herkillä yksilöillä	Selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä
Välttävä	Epätodennäköisiä	Selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä
Tyydyttävä	Hyvin epätodennäköisiä	Lieviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä
Hyvä	Ei todettuja	Lieviä luontovaikutuksia pitkällä aikavälillä

Ilmanlaatuindeksi lasketaan tunneittain kullekin mittausasemalle. Indeksi kattaa kaikki mittausasemalla mitatut saasteet. Laskennassa otetaan huomioon eri ilmansaasteiden pitoisuudet:

rikkidioksidi (SO₂)
typpidioksidi (NO₂)
hengitettävät hiukkaset (PM₁₀)
pienhiukkaset (PM_2,5)
hiilimonoksidi (CO)
otsoni (O₃)
pelkistyneet rikkiyhdisteet (TRS)

Jokaiselle mittausasemalla mitatulle ilmansaasteelle lasketaan ali-indeksi, ja näistä korkein on mittausaseman ilmanlaatuindeksi. Mittausasemien ilmanlaatuindeksit eivät ole täysin vertailukelpoisia, koska kaikilla mittausasemilla ei mitata samoja ilmansaasteita.

Suomessa käytössä oleva ilmanlaatuindeksi on YTV:n (nyk. HSY) ja THL:n kehittämä. Indeksimme on otettu käyttöön vuonna 1988 ja nykyisellä periaatteella laskettua indeksiä on käytetty tiedotuksessa vuodesta 1993. Laskentaperusteita on uudistettu vuosina 2002 ja 2007. Indeksi poikkeaa muissa maissa käytetyistä indekseistä siinä, että se on tuntipohjainen. Muualla arvoon vaikuttavat sekä vuorokauden, kahdeksan tunnin että yhden tunnin keskiarvot.

Indeksiluokkien määräytyminen pitoisuuksien mukaan

Taulukossa yksikkö on mikrogrammaa kuutiossa (µg/m³), paitsi hiilimonoksidilla CO (mg/m³).

	CO	NO₂	SO₂	O₃	PM₁₀	PM_2,5	TRS
Erittäin huono (≥151)	≥31	≥201	≥351	≥181	≥201	≥76	≥51
Huono (101-150)	21–30	151–200	251–350	141–180	101–200	51–75	21–50
Välttävä (76-100)	9–20	71–150	81–250	101–140	51–100	26–50	11–20
Tyydyttävä (51-75)	5–8	41–70	21–80	61–100	21–50	11–25	6–10
Hyvä (≤50)	≤4	≤40	≤20	≤60	≤20	≤10	≤5