Ilmansuojelu 40 vuotta

Vuosi 2023 oli HSY:n ilmanlaadun seurannan 40-vuotisjuhlavuosi. HSY ja sen edeltäjä YTV on mitannut ilmanlaatua pääkaupunkiseudulla vuodesta 1983 lähtien.

Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY huolehtii ilmanlaadun seurannasta pääkaupunkiseudulla ja muualla Uudellamaalla. Lisäksi tehtäviimme kuuluvat ilmanlaadusta viestiminen sekä ilmansuojelun tutkimus-, suunnittelu-, koulutus- ja valistustehtävät. Toteutamme ilmansuojelutyötä laajassa yhteistyössä kaupunkien ja tutkimus- sekä asiantuntijalaitosten kanssa. Näin olemme yhdessä edistäneet ilmanlaadun paranemista ja toimien vaikuttavuutta pääkaupunkiseudulla.

Ilmanlaadun seuranta alkoi Helsingissä 1970-luvun jälkipuoliskolla rikkidioksidin (SO2), hiukkasten kokonaisleijuman (TSP) ja lyijyn (Pb) mittauksista. Aluksi ilmansuojelu perustui terveydenhoitolainsäädäntöön ja sitä hoitivat terveysviranomaiset.

Vuonna 1982 Suomessa tuli voimaan ensimmäinen ilmansuojelulaki. YTV-kaupungit päättivät silloin yksimielisesti, että uuden ilmansuojelulain edellyttämät seuranta-, suunnittelu-, koulutus- ja valistustehtävät keskitetään Pääkaupungin yhteistyövaltuuskunta YTV:lle. Ilmansuojelutehtävät kirjattiin sellaisenaan myös vuonna 1985 voimaan tulleeseen YTV-lakiin. 

Helsingin kaupungin ilmanlaatumittaukset siirtyivät vuodesta 1983 alkaen YTV:lle. Tällöin kaupungilta siirtyi YTV:n palvelukseen kahden hengen tiimi sekä kaupungilla käytössä ollut mittauskalusto. 1980-luvun kuluessa YTV laajensi ilmanlaatumittauksia Helsingin lisäksi muihin pääkaupunkiseudun kaupunkeihin, jolloin mittausten alueellinen kattavuus parani ja mittausasemien määrä kasvoi.

1990-luvulle tultaessa ilmanlaadun seurannan verkostoa monipuolistettiin lisäämällä mittauksia liikenneympäristöihin. Hengitettävien hiukkasten (PM10) pitoisuusmittauksia kehitettiin ottamalla käyttöön jatkuvatoimiset analysaattorit. Kansainvälisissä tutkimuksissa pienhiukkaset osoitettiin terveydelle erittäin haitallisiksi, ja pääkaupunkiseudullakin aloitettiin pienhiukkasten (PM2,5) seuranta vuonna 1997 (ks. kuva alla).

Nykyisin HSY:n ilmansuojeluyksikkö seuraa ilmanlaatua reaaliaikaisesti sekä pysyvillä että siirrettävillä mittausasemilla. Pysyvät asemat kertovat ilmanlaadun pitkäaikaisesta kehityksestä ja siirrettävät erityyppisten alueiden ilmanlaadusta mm. pientaloalueilla tai pääväylien ja -katujen varsilla. Ilmanlaatua mitataan myös erillisillä suuntaa antavilla sensoreilla ja typpidioksidin (NO2) passiivikeräimillä.

Vuosien varrella kaasumaisten epäpuhtauksien seuranta on monipuolistunut ja hiukkasten mittaukset ovat kehittyneet kooltaan yhä pienempiin hiukkasiin. Mittausten tueksi on tullut myös muita seurantamenetelmiä, kuten leviämismallinnukset ja ilmanlaatuennusteet.

Karttapalvelustamme on saatavilla pääkaupungin typpidioksidin mittausasemat kautta aikojen sekä typpidioksidin vuosikeskiarvot vuodesta 2004 alkaen.

Miten pääkaupunkiseudun ilma on vuosien varrella kehittynyt?

Alkuaikoina pääkaupunkiseudun ilmanlaatu heikkeni nykyistä useammin. Paikallisia saasteita aiheuttivat kiinteistökohtainen öljy- ja kivihiililämmitys, energiantuotanto ja liikenne.

Etenkin rikkipäästöt ovat laskeneet voimakkaasti. 1980-luvun loppupuolella ilmansuojelun painopiste alkoikin siirtyä rikkidioksidin seurannasta liikenteen pakokaasuihin (typen oksidit, häkä, hiukkaset).

Rikkidioksidipitoisuuksien laskuun ovat vaikuttaneet:

• Kiinteistökohtaisen öljy- ja kivihiililämmityksen väheneminen ja kaukolämpöön siirtyminen
• Voimalaitosten rikinpoistolaitteiden rakentaminen, niukkarikkisiin polttoaineisiin siirtyminen ja maakaasun yleistyminen
• Autoliikenteen rikkidioksidipäästöjen vähentyminen etenkin 1990-luvun alussa
• Laivaliikenteen päästönormien tiukentuminen vuosina 2010 ja 2015, jonka ansiosta satamien mittauksissa näkyy selvä rikkipitoisuuksien lasku vielä 2000-luvulla

Tieliikenteen päästöissä on vuosikymmenien aikana nähty merkittävä lasku typpidioksidipitoisuuksissa, jotka ovat vuosien 1990 ja 2021 välillä laskeneet pääkaupunkiseudulla noin 80 prosenttia. Tätä selittää autokannan kehittyminen vähäpäästöisemmäksi. Viime vuosina päästöjen vähentymiseen on vaikuttanut pääkaupunkiseudun autokannan nopeutunut sähköistyminen. Vuonna 2020 pääkaupunkiseudulla rekisteröidyistä autoista täyssähköautoja oli jo 15 prosenttia ja hybridejä 20 prosenttia. Myös Helsingin Seudun Liikenteen (HSL) bussikannan uudistumisella ja sähköistymisellä on merkittävä rooli pääkaupunkiseudun pakokaasupäästöjen vähenemisessä. Sähköbussien osuus HSL:n bussiliikenteen suoritteesta eli ajetuista kilometreistä oli yksi prosentti vuonna 2018, vuonna 2023 osuus on 34 prosenttia.  

Nykyisin hengitämme pääkaupunkiseudulla ja muualla Uudellamaalla yleisesti puhdasta ilmaa. Ilmanlaatua heikentävät päästöt on saatu ajan saatossa hyvin hallintaan. Ongelmaksi muodostuu nykyisin lähinnä katupöly, jonka takia ilmanlaatu voi olla pahimmillaan vilkasliikenteisten katujen tai teiden läheisyydessä joskus huono tai jopa erittäin huono.

Myös puun pienpoltto heikentää pääkaupunkiseudun ja Uudenmaan ilmanlaatua erityisesti pientaloalueilla. Puun käyttömäärä pientaloissa kasvoi Suomessa 1980-luvulta lähtien, kunnes alkoi 2010-luvulla tasaantua ja pienpolton päästötkin kääntyivät laskuun. HSY:n asukaskyselyiden mukaan puun käyttömäärät pientaloissa pysyvät pääkaupunkiseudulla ennallaan tai hieman kasvavat. Samaan aikaan pientaloalueidenkin yhdyskuntarakenne tiivistyy, mikä voi pahentaa puunpolton savuhaittoja.

Vuoden 1995 pakokaasuepisodi synnytti ilmanlaatupäivystyksen

Vuonna 1995 pääkaupunkiseudulla oli joulun välipäivinä paha liikenteen pakokaasujen aiheuttama ilmanlaatuepisodi. Liikenteestä peräisin olevan typpidioksidin pitoisuudet kohosivat useina päivinä erittäin korkeiksi epäedullisten sääolosuhteiden vuoksi. Tähän asti pääkaupunkiseudun ilmanlaatua oli seurattu pääasiassa virka-aikana, mutta episodin myötä virisi tarve tarkkailla ilmanlaatua tarkemmin myös viikonloppuisin ja loma-aikoina. Tällöin perustettiin HSY:n ilmansuojeluyksikössä toimiva ilmanlaatupäivystys, joka palvelee nykyisin asukkaita, viranomaisia ja mediaa normaalioloissa arkipäivisin virka-aikana.

Ilmansaasteiden kaukokulkeumat ennen ja nyt

Maastopaloja on ollut säännöllisesti keväisin Suomen rajojen ulkopuolella ja niistä aiheutunut savuhaittoja myös pääkaupunkiseudulle.

Keväällä 2006 oli pitkä Itä-Euroopan kulotuksista ja maastopaloista johtunut kaukokulkeumajakso. Lisäksi toukokuussa syttyi Helsingin keskustassa VR:n makasiinien palo, joka levitti savua Helsingin keskusta-alueen ilmaan tuntikausiksi.

Pahin maastopalojen aiheuttama savuhaitta pääkaupunkiseudulla tapahtui elokuussa 2006. Suomenlahden yli kaakon suunnalta kulkeutui savuviuhka, jonka seurauksena Helsingin pienhiukkaspitoisuudet nousivat elokuussa jopa yli 20-kertaisiksi normaaliin verrattuna. Savu oli pääkaupunkiseudulla ajoittain hyvin sankkaa ja sai huolestuneet asukkaat ottamaan yhteyttä viranomaisiin. HSY:n ilmanlaatupäivystyksessäkin oli vilkasta.

Kevään ja kesän poikkeuksellisen hankalan tilanteen seurauksena Helsingin kaupunki laati varautumissuunnitelman vakavien savuepisodien ja voimakkaiden kaukokulkeumien varalle, ja pienhiukkaset lisättiin HSY:n (YTV:n) kehittämän, ilmanlaadun seurannassa edelleen käytettävän ilmanlaatuindeksin osaksi.

Vuoden 2006 jälkeen Venäjän maastopalot huononsivat pääkaupunkiseudun hengitysilmaa merkittävästi myös vuosien 2010 ja 2012 kesinä.

Nykyisinkin kaukokulkeumat näkyvät jonkin verran pääkaupunkiseudun ilmanlaadussa. Kyse on etenkin pienhiukkasten tavanomaisesta kulkeutumisesta, joka aiheutuu Keski- ja Itä-Euroopan liikenteestä, energiantuotannosta, teollisuudesta ja puunpoltosta. Satunnaisesti haittoja aiheutuu myös maastopaloista. Kaukokulkeumien vähentämiseen on mahdollista vaikuttaa lähinnä kansainvälisen lainsäädännön kautta, mikä vaatii pitkäjänteistä työtä.

Viestinnällä ja sidosryhmätyöllä lisätään tietoisuutta ilmanlaadusta

Kiristyvien lakisääteisten vaatimusten lisäksi myös asukkaiden kiinnostus ilmanlaatutietoihin on ajan saatossa lisääntynyt. YTV/HSY on vastannut tarpeisiin muun muassa perustamalla ensimmäisen ilmanlaadun verkkosivun jo vuonna 1996. Reaaliaikaiset pääkaupunkiseudun ilmanlaatutiedot sekä ilmanlaatuindeksi ovat olleet siitä lähtien verkossa kaikkien saatavilla. HSY:n nykyisen ilmanlaatusivuston sisältö on laaja ja palvelee niin asukkaita kuin ammattilaisia. Verkkosivujen lisäksi ilmanlaatutietoja julkaistaan päivittäin tiedotusvälineissä, nykyisin erityisesti sähköisessä mediassa. Kysyntä reaaliaikaiseen, ilmanlaadusta yleistajuisesti kertovaan paikkatietoon on kasvavaa.

Asukkaiden ja tiedotusvälineiden lisäksi tärkeitä sidosryhmiä ovat kaavoituksen ja liikennesuunnittelun parissa työskentelevät, yliopistot, tutkimuslaitokset, ministeriöt sekä muiden maiden ilmansuojeluviranomaiset.

Tulevaisuuden näkymiä

Suomessa ja pääkaupunkiseudulla on tehty paljon työtä ilmanlaadun parantamiseksi, mutta työ jatkuu ja vaatimukset kiristyvät edelleen. Ymmärrys ilmansaasteiden terveyshaitoista on kasvanut ja haasteita ratkotaan mm. kansallisen ilmansuojeluohjelman puitteissa. Liikenne, katupöly ja puunpoltto säilyvät tärkeinä ilmansuojelutyön teemoina jatkossakin.

Vaikka Suomessa ilmansaasteiden pitoisuudet ovat raja-arvojen alapuolella, ovat ilmansaasteet edelleen merkittävin ympäristöterveysriski. Ilmansaasteet aiheuttavat terveyshaittoja myös matalilla pitoisuuksilla. HSY:ssä on tehty jo kymmenien vuosien ajan korkeatasoista tutkimusyhteistyötä, jossa kehitetään pääkaupunkiseudun ilmanlaadun seurantajärjestelmää ja viestintää sekä tuotetaan tietoa kaupunkisuunnittelun ja ilmansuojelutyön tarpeisiin.

Edistystä on tapahtunut myös mittauslaitteiden kehityksessä, erityisesti hiukkasmaisten ilmansaasteiden mittauksissa. Uusien teknologioiden ansiosta pystytään mittaamaan yhä pienempiä hiukkasia aina ultrapieniin hiukkasiin ja hiukkasten lukumäärään asti. Pienten hiukkasten mittaaminen on tärkeää, koska ne ovat haitallisia terveydelle. Ilmansuojelun kannalta on syytä jatkaa sensoriteknologian kehittämistä, mikä mahdollistaa yhä tarkemman ilmanlaadun seurannan.

Parantamalla ilmanlaatutiedon käytettävyyttä ja kiinnostavuutta voidaan kasvattaa ihmisten tietoisuutta ilmanlaadusta. Tavoitteena on tarjota reaaliaikaista ja ennustavaa paikkatietoa ilmanlaadusta asukkaiden, viranomaisten, laitosten ja yritysten tarpeisiin.

Ilmansuojelu vaatii aktiivista yhteistyötä eri tahojen välillä, jotta hengitysilma pysyy puhtaana kaikille myös tulevaisuudessa.

Lue lisää:

• HSY:n nykyinen mittausverkko: https://www.hsy.fi/ilmanlaatu-ja-ilmasto/ilmanlaatu-nyt/ilmanlaadun-mittausasemat-paakaupunkiseudulla/
• Ilmansaasteet ja niiden terveysvaikutukset: https://www.hsy.fi/ilmanlaatu-ja-ilmasto/ilmansaasteiden-terveyshaitat/
• Ilmansaasteiden pitoisuustrendit: https://www.hsy.fi/ilmanlaatu-ja-ilmasto/ilmanlaatu-nyt/ilmansaasteiden-pitoisuustrendit/