Uusi ohjeistus vähentää pääkaupunkiseudun työmaiden päästöjä vesistöihin

Työmaavedellä tarkoitetaan työmailla muodostuvia vesiä tai lietteitä, lukuun ottamatta työmaakoppien sosiaali- ja saniteettitiloissa syntyviä talousjätevesiä. Työmaavettä muodostuu sade- ja sulamisvedestä, maaperän vesistä ja työmenetelmissä käytettävistä vesistä sekä työmaan ulkopuolisten vesien päästessä työmaa-alueelle. Työmaavesiä ei saa ohjata jätevesiviemäriin, sillä suuret määrät kylmää ja kiintoainespitoista vettä haittaavat viemäreiden ja jätevedenpuhdistamon toimintaa. Tämä voi johtaa jätevesipäästöihin viemäriverkostossa ja heikentää puhdistustulosta jätevedenpuhdistamolla. 

 

Jos työmaavesien hallinta laiminlyödään, ympäristöhaittojen lisäksi voi aiheutua myös merkittäviä kustannuksia. Esimerkiksi hulevesiputkiston puhdistaminen käsittelemättömästä työmaavedestä voi maksaa urakoitsijalle kymmeniä tuhansia euroja. Pääkaupunkiseudun viranomaisten tietoon tulee vuosittain useita kymmeniä työmaavesien laiminlyöntitapauksia.

Vaikka yksittäisen työmaan kesto voi olla lyhyt, työmaat kuormittavat usein samoja pintavesiä. Työmaiden vesi kulkeutuu hulevesiviemäristä tai ojasta puhdistamatta lähimpään vesistöön, jonka ympäristössä voi olla useita eri työmaita. Jos vesiä ei käsitellä oikein, vesistöihin päätyy muun muassa öljyä, raskasmetalleja ja kiintoainesta eli maata. Maa samentaa puroja ja estää kalojen kutemisen ja vesikasvien kasvun.  

 

Työmaavedet voivat kuljettaa mukanaan myös typpihuuhtoumaa louhintatyömailta. Typpi rehevöittää vesistöjä ja pahentaa Itämeren sinileväkukintoja. Työmaavesien hallinnalla saadaan pistekuormitusta luonnonvesiin vähenemään. Tämä auttaa uhanalaisia lajeja säilymään ja niiden kantoja palautumaan elinvoimaisiksi. Työmaavesien käsittelyllä vaalitaan näin myös vesiluonnon monimuotoisuutta.