Tuore raporttimme kertoo: Ilmanlaatu on parantunut huomattavasti pääkaupunkiseudulla viimeisen 30 vuoden aikana
HSY:ssä ja sitä ennen YTV:ssä on ollut pitkä historia ilmansaasteiden mittaamisesta ja raportoinnista pääkaupunkiseudulla. Juuri julkaisemamme uusin raportti kertoo, miten ilmanlaatu on muuttunut seudulla vuosien saatossa 1980-luvun lopulta alkaen.
Rikkidioksidin pitoisuudet ovat laskeneet yli 90 prosenttia
Ulkoilmassa oleva rikkidioksidi on pääosin peräisin energiantuotannosta ja laivojen päästöistä. Rikkidioksidipäästöt ovat laskeneet huomattavasti viime vuosikymmenten aikana. Pitoisuudet ulkoilmassa ovatkin nykyisin matalia. Rikkidioksidi ei ole enää merkittävä ilmanlaadun ongelma pääkaupunkiseudulla.
Rikkidioksidipitoisuudet laskivat etenkin 1980- ja 1990-luvulla, kun energiantuotannon ja teollisuuden päästöjä rajoitettiin. Autoliikenteen rikkipäästöt laskivat siirryttäessä vähärikkiseen ja rikittömään polttoaineeseen. Nykyään tieliikenne aiheuttaa alle prosentin pääkaupunkiseudun rikkidioksidipäästöistä.
Rikkidioksidin pitoisuudet ovat laskeneet myös satamissa, joissa päästöt ovat vähentyneet etenkin 2010-luvulla. Satama-alueilla mitattuja rikkidioksidin pitoisuuksia ovat laskeneet Itämeren laivaliikenteen päästönormien tiukentumiset vuosina 2010 ja 2015.
Typpidioksidin pitoisuudet ovat puolittuneet
Hengitysilmassa olevat typenoksidit ovat peräisin liikenteen, erityisesti dieselautojen ja raskaan liikenteen päästöistä. Typpidioksidin pitoisuudet ovat laskeneet merkittävästi pääkaupunkiseudun mittausasemilla viimeisen noin kolmen vuosikymmenen aikana. Vilkasliikenteisimmissä paikoissa pakokaasujen typenoksidien pitoisuudet ovat noin puolittuneet siitä, mitä ne olivat mittauksia aloitettaessa 1980-luvun lopulla.
Typpidioksidin pitoisuuksien laskua ovat edesauttaneet autokannan uusiutuminen ja päästöjen vähennystekniikat sekä HSL:n bussikannan päästöjen väheneminen. Typpidioksidin vuosiraja-arvo ylittyi vielä vuonna 2015. Nykyään pitoisuudet ovat alle vuosiraja-arvon eikä raja-arvon arvioida enää tulevaisuudessa ylittyvän.
Hengitysilman hiukkasten pitoisuudet ovat laskeneet muita ilmansaasteita hitaammin
Mittaamme hengitysilmasta sekä hengitettäviä hiukkasia että pienhiukkasia. Hengitettävät hiukkaset ovat liikenneympäristöissä pääosin katupölyä. Pienhiukkasten merkittävimmät paikallislähteet ovat liikenteen ja puunpolton päästöt. Hiukkasten pitoisuudet ovat vuosien saatossa vähentyneet seudulla, mutta pitoisuuksien lasku ei ole kuitenkaan ollut yhtä merkittävää kuin rikkidioksidin ja typpidioksidin kohdalla.
Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet ovat vähentyneet noin kolmanneksen siitä, mitä ne olivat mittauksia aloitettaessa 1990-luvun puolivälissä. Katupölyn määrää ovat vähentäneet muuan muassa katujen tehostettu puhdistus ja pölynsidonta laimealla kalsiumkloridiliuoksella, pesuseulotun hiekoitussepelin käyttö ja ajonopeuksien lasku.
Myös liikenteen pakokaasujen ja energiantuotannon hiukkaspäästöt ovat vähentyneet merkittävästi.
Pienhiukkasten mittaukset aloitettiin 1990-luvun lopussa ja pitoisuudet ovat laskeneet selvästi. Pitoisuuksien laskuun on vaikuttanut etenkin muualta Euroopasta kaukokulkeutuneiden pienhiukkasten väheneminen. Pitoisuuksien alentamiseen tarvitaan jatkossakin sekä paikallisia että Euroopan laajuisia päästövähennystoimia.
HSY:n pitkäaikaiset mittaukset tukevat ilmansuojelutyötä
HSY huolehtii pääkaupunkiseudun ilmanlaadun seurannasta ja ajantasaisen ilmanlaatutiedon tarjoamisesta asukkaille ja pääkaupunkiseudun kaupungeille sekä muille toimijoille. Meillä on 11 mittausasemaa eri puolilla pääkaupunkiseutua. Pitkät aikasarjat ovat tärkeitä ilmanlaadun kehityksen seurannassa. Arvioimme mittausten avulla:
- alueen ilmanlaatua suhteessa raja-, kynnys- ja tavoitearvoihin sekä kansallisiin ohjearvoihin
- ilmanlaadun kehitystä pitkällä aikavälillä
- pääkaupunkiseudun päästölähteiden vaikutusta ilmanlaatuun
- päästövähennystoimenpiteiden vaikutuksia pitoisuuksiin ja asukkaiden altistumista ilmansaasteille.
Terminologiaa: pitoisuus ja päästö
Pitoisuus: HSY mittaa ulkoilman epäpuhtauksien pitoisuuksia eli epäpuhtauden määrää tietyssä määrässä ilmaa. Pitoisuus esitetään yleensä mikrogrammoina epäpuhtautta kuutiometrissä ilmaa (µg/m3).
Päästö: Epäpuhtautta pääsee ilmaan ihmistoiminnan seurauksena esimerkiksi pakoputkesta tai savupiipusta. Päästöt laimenevat ja sekoittuvat sääolosuhteiden mukaan muodostaen pitoisuuden esim. ulkoilmassa. HSY ei mittaa päästöjä, mutta kerää ilmanlaatuun vaikuttavat päästötiedot ja raportoi ne. Päästöt esitetään raportissa tonnia/vuosi.