Hengitysilmassa on aina erikokoisia hiukkasia

Hiukkasia leijailee ilmassa koko ajan. Hiukkasten määrä, koko, muoto ja kemiallinen koostumus vaihtelevat paljon. Katupölyn voi havaita erityisesti keväisin, mutta osa katupölyhiukkasista on niin pieniä, että niitä ei pysty näkemään paljain silmin. Kaikenkokoisilla hiukkasilla voi olla terveyshaittoja.

Suurten hiukkasten halkaisija on yli 10 mikrometriä (µm). Niistä kookkaimmat havaitaan paljain silmin. Suuret hiukkaset ovat pääosin katupölyä tai tuulen mukana kulkeutuvia maaperähiukkasia. Ne likaavat ja vähentävät eri alueiden viihtyisyyttä. Suuret hiukkaset aiheuttavat lisäksi ärsytysoireita, kuten nuhaa, yskää ja kurkun sekä silmien kutinaa. Myös kasvien siitepölyt ovat suuria hiukkasia, ja ne voivat aiheuttaa allergiaoireita.

Suuri osa katupölystä on hengitettäviä hiukkasia, joiden halkaisija on alle 10 mikrometriä. Niitä muodostuu tienpinnan, hiekoitusmateriaalien, renkaiden ja jarrujen kulumisesta sekä tuulen ja renkaiden mukana esimerkiksi rakennustyömailta kulkeutuvista hiukkasista. Hengitettäviä hiukkasia on ilmassa erityisen paljon keväällä. Tällöin talven aikana kertyneet hiukkaset nousevat kuivuvilta kaduilta ilmaan liikenteen ja tuulen mukana. Hengitettävät hiukkaset kulkeutuvat alempiin hengitysteihin eli henkitorveen ja keuhkoputkiin.

Osa katupölystä on pienhiukkasia, joiden halkaisija on alle 2,5 mikrometriä. Pienhiukkaset ovat meillä pääasiassa peräisin pakokaasuista, puunpoltosta ja kaukokulkeumasta maamme rajojen ulkopuolelta. Meille muualta kulkeutuvia hiukkasia syntyy myös energiantuotannossa, teollisuudessa, peltojen kulotuksessa ja maastopaloissa. Pienen kokonsa vuoksi ne pysyvät ilmassa kauan ja kulkeutuvat ilmavirtausten mukana jopa tuhansia kilometrejä. Alle 0,1 mikrometrin suuruiset hiukkaset määritellään ultrapieniksi. Taajamissa niiden päälähteitä ovat pakokaasut ja puun pienpoltto. Pienhiukkaset tunkeutuvat keuhkorakkuloihin asti. Ultrapienet hiukkaset voivat edetä keuhkorakkuloista verenkiertoon.