Jätevedenpuhdistuksen historiaa Helsingin seudulla

Jätevesien määrä alkoi kasvaa pääkaupunkiseudulla 1870-luvun jälkipuoliskolla, kun vesilaitos aloitti toimintansa ja kunnallista viemäriverkkoa ryhdyttiin rakentamaan. Jo tuolloin harkittiin jäteveden puhdistamista, mutta tämä katsottiin tarpeettomaksi. 

Vesiklosetit otettiin laajamittaiseen käyttöön 1900-luvun alussa, mikä pilasi rantavedet Helsingin niemen ympärillä, sillä suurin osa jätevedestä johdettiin viemäreistä suoraan lähimpään rantaveteen. Lopulta Töölönlahden vallannut leväkasvusto, kaupunkilaisten valitukset ja tutkijoiden huolestuttavat tulokset merivesien tilasta saivat terveyslautakunnan etsimään sopivia puhdistusmenetelmiä.

Puhdistamo-ohjelma käyntiin

Ensimmäinen puhdistamo rakennettiin Alppilaan vuonna 1910 ja seuraava muutamaa vuotta myöhemmin Savilaan. Nämä biologiset puhdistamot perustuivat saostuskaivomenetelmään.

Puhdistamot toivat hieman helpotusta pahiten pilaantuneeseen Töölönlahteen, mutta saastekuormitus jatkoi kasvua muilla rannoilla. Pahentuvalle tilanteelle ehdotettiin erilaisia ratkaisuja, mutta pohdinta kesti lähes kaksi vuosikymmentä, kunnes avomeriputken sijaan ryhdyttiin rakentamaan useampia puhdistamoita.

1930-luvulla Helsinkiin rakennettiin kaksi uutta aktiivilietemenetelmää hyödyntävää laitosta: Kyläsaaren sekä Rajasaaren puhdistamot. Jätevedenpuhdistamoiden rakennusohjelma keskeytyi toisen maailman sodan ja sen jälkeisen pula-ajan takia, ja sitä päästiin jatkamaan vasta 1950-luvulla. Seuraavan vuosikymmenen aikana puhdistamoja rakennettiin ympäri kaupunkia aina vuoteen 1970 asti, jolloin lähes 40 vuotta kestänyt rakennusohjelma saatiin päätökseen Vuosaaren puhdistamon valmistuttua. 

Kasvava kaupunki asettaa haasteita

Vaikka jätevedenpuhdistuskapasiteetti kasvoi nopeasti 1960-luvulla, lisääntyi väestön määrä ajoittain vieläkin nopeammin. Puhdistustehon vaikutti myös kaupungin viemärijärjestelmä. Uusiin lähiöihin rakennettiin ns. erillisviemärijärjestelmä. Kantakaupungin vanha viemäriverkosto oli sen sijaan sekaviemäri, jossa sade- ja jätevesi kulkivat samoissa viemäreissä.

Saastuminen levisi uusista puhdistamoista huolimatta. Kaupungin asettama jätevesikomitea ehdotti vesistöjä rehevöittävien kasviravinteiden puhdistamista jätevedestä taudinaiheuttajien lisäksi puhdistuksen tehostamiseksi. Fosforin poistoa kokeiltiin ensin 1970-luvun puolessa välissä, ja myöhemmin sama kemiallinen rinnakkaissaostusmenetelmä otettiin käyttöön laajemmin. Typen poistoa kokeiltiin vasta 1990-luvulla, mutta EU:n direktiivien kiristyessä koelinjan lisäksi menetelmiä laajennettiin myöhemmin Viikinmäen puhdistamolla.

Yhdistyminen ja avomeriputki

Jätevesikomitean uudestaan esille ottama ehdotus avomeriputkesta sai myös kannatusta, mutta hankkeen toteutettiin vasta 1980-luvulla vesihuollon toisen suururakan, Päijänne-putken valmistuttua. Kuntien välinen yhteistyö oli käynnistynyt jo 1960-luvulla, ja tunnelihankkeeseen tuli mukaan myös Vantaa sekä muutaman muun Keski-Uudenmaan kuntien jätevedet. Espoossa jätevedenhuolto oli myös käynnistynyt 1960-luvun alussa, jolloin päätettiin rakentaa Suomenojalle keskuspuhdistamo, josta puhdistetut vedet päätettiin johtaa avomerelle rantavesistöjen sijaan.    

1980-luvun puolessa välissä Helsingin puhdistamoista toiminnassa oli enää viisi. Jo ennen puhdistamo-ohjelman valmistumista järjestelmä oli todettu riittämättömäksi estämään lähivesistöjen pilaantuminen. Helsingin kaupungin vesi- ja viemärilaitos ryhtyi suunnittelemaan Espoon tapaan näiden korvaamista suurella keskuspuhdistamolla. Keskuspuhdistamon rakentamisesta Viikinmäelle päätettiin 1986 ja suurhanke valmistui vuonna 1994. Vanhat puhdistamot ajettiin alas, mutta puhdistamoiden laitteet jatkoivat toimintaansa Suomenlahden vastarannalla Virossa ja Venäjällä. 

Puhdistusprosessissa syntyvää lietettä oli tähän asti käytetty lannoitteena pelloilla. 1980-luvun jälkipuoliskolla lannoitekäyttöä vaikeuttivat epäilyt liiallisista raskasmetallipitoisuuksista sekä radioaktiivisuudesta. Kun lannoitelietettä koskevia normeja suunniteltiin kiristettävän, Helsingin kaupungin vesi- ja viemärilaitos päätti jatkossa kompostoida kaiken jätevesilietteen viherrakentamiseen sopivaksi.

Jatkuvaa kehitystä

Helsingin vesi- ja viemärilaitokset yhdistyivät vuonna 1984. Vuoden 2010 alusta lähtien kaupunkien omat vesihuoltolaitokset jäivät historiaan uuden kuntayhtymän aloittaessa toimintansa

Jatkuvasti muuttuvat kaupungit sekä lisääntyvät jätevesimäärät aiheuttavat haasteita tulevaisuudessakin. Jätevesihuollon tulee vastata myös ilmastonlämpiämisen myötä tapahtuviin muutoksiin. Paikallisten ongelmien lisäksi vesihuollon kysymykset muuttuvatkin yhä enemmän niin kuntien kuin valtion rajat ylittäviksi, yhteistyötä vaativiksi asioiksi.

Lähteet:
Herranen, Timo: Vettä ja elämää. Helsingin vesihuollon historia 1876-2001.
Laakkonen, Laurila, Kansanen ja Schulman (Toim.): Näkökulmia Helsingin ympäristöhistoriaan. Kaupungin ja ympäristön muutos 1800- ja 1900-luvuilla.​