Autojen pakokaasut vaikuttavat eniten hengitysilman laatuun

Pääkaupunkiseudulla hengitysilman laatua heikentävät eniten liikenteen päästöt, koska ne purkautuvat lähelle hengityskorkeutta. Liikenne vaikuttaa monin tavoin ilman epäpuhtauksien pitoisuuksiin. Suorien pakokaasupäästöjen lisäksi liikenne nostaa ilmaan katupölyä, jossa on tienpinnasta, hiekoitusmateriaalista, jarruista, renkaista, nastoista ym. irronnutta ainesta. Liikenne on myös merkittävä kasvihuonekaasujen melun päästölähde. Tällä sivulla keskitytään kuitenkin pakokaasujen ilmanlaatuvaikutuksiin. Katupölystä löytyy lisätietoja oikolinkistä.

Pakokaasuissa on monia haitta-aineita

Autojen pakokaasut sisältävät lukuisan määrän erilaisia kaasumaisessa ja hiukkasmaisessa muodossa olevia epäpuhtauksia. Kaasumaisia epäpuhtauksia ovat mm. typpidioksidi (NO2), typpimonoksidi (NO), hiilimonoksidi (CO) eli häkä ja erilaiset haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC) kuten bentseeni. Pakokaasun pienhiukkaset (PM2,5) koostuvat puolestaan pääasiassa mustasta hiilestä ja monista orgaanisia yhdisteistä kuten polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä (PAH). Lisäksi pakokaasun hiukkasissa on hieman erilaisia metalliyhdisteitä. Pakokaasujen hiukkaspäästöt ovat peräisin pääosin diesel-autoista.  

 Oikolinkit

 Muualla verkossa

Ilmanlaadun raja- ja ohjearvot ylittyvät vilkasliikenteisten katujen ja pääväylien varsilla

Autojen katalysaattorit ja hiukkassuodattimet ovat vähentäneet pakokaasuperäisiä päästöjä vuosien kuluessa. Siitä huolimatta pakokaasut heikentävät edelleen merkittävästi ilmanlaatua vilkasliikenteisten katujen ja pääväylien läheisyydessä.

Liikenteen pakokaasujen vaikutuksesta typpidioksidin vuosiraja-arvo ylittyy paikoin Helsingin vilkasliikenteisessä ydinkeskustassa ja korkeiden rakennusten reunustamilla katuosuuksilla eli nk. katukuiluissa. Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet ovat aiemmin ylittäneet vuorokausiraja-arvon, mutta pitoisuudet on saatu laskemaan eikä ylityksiä enää vuoden 2006 jälkeen ole havaittu. Korkeat hengitettävien hiukkasten pitoisuudet eivät kuitenkaan aiheudu pakokaasuista, vaan suurimmaksi osaksi katupölystä, jota liikenne ja tuuli nostavat ilmaan.

Typpidioksidin ja hengitettävien hiukkasten pitoisuuksille annetut kansalliset ohjearvot sekä Maailman terveysjärjestön pienhiukkasille antamat ohjearvot puolestaan ylittyvät laajemmalla alueella, ts. monien pääkaupunkiseudun katujen ja pääväylien läheisyydessä. Pakokaasut aiheuttavat ohjearvoylityksiä etenkin tyynellä säällä, koska tällöin saasteiden leviäminen ja laimeneminen on heikkoa.

 

.

Leviämismallilla arvioidut typpidioksidipitoisuuden vuosikeskiarvot pääkaupunkiseudulla. Liikenneväylät ja Helsingin ydinkeskusta erottuvat selvästi korkeampien pitoisuuksiensa vuoksi. (Lähde: Ilmatieteen laitos)

Ilma puhdistuu tiestä etäännyttäessä

Katujen ja teiden varsilla ilmanlaatu on riippuvainen liikenteen määrästä ja sujuvuudesta, raskaan liikenteen osuudesta, kadun tai tien tuulettuvuudesta ja sääoloista. Maastonmuodot sekä tietä ympäröivät rakennukset sekä niiden korkeus ja sijainti vaikuttavat kohteen avoimuuteen ja tuulettuvuuteen.

Esimerkiksi korkeiden rakennusten reunustamissa katukuiluissa tuulettuvuus on erityisen heikko, minkä vuoksi päästöt leviävät ja laimenevat huonosti. Näin ollen epäpuhtauksien pitoisuudet voivat nousta korkeiksi pienilläkin liikennemäärillä kapeissa katukuiluissa. Samalla tavoin laaksoissa ja alavilla alueilla ympäröivät korkeat maastonmuodot heikentävät tuulettuvuutta ja nostavat saastepitoisuuksia.

Pitoisuudet ovat yleensä korkeimpia teiden pohjois-, koillis- ja itäpuolella, koska tuulet puhaltavat tavallisimmin etelästä, lounaasta ja lännestä. Ilmanlaatu paranee selvästi, kun etäännytään kadusta tai tiestä vaaka- tai pystysuunnassa.

 

Kuva. Liikenteen vaikutus ilmanlaatuun vähenee, kun etäisyys kasvaa. Kuvassa on esimerkki typpidioksidipitoisuuden laimenemisesta pääväylän varrella tehtyjen mittausten perusteella.

Kuva. Kattotasolla ja sisäpihalla ilma on yleensä puhtaampaa kuin katutasolla. Kuvassa on esimerkki typpidioksidin pitoisuuden laimenemisesta katutason pitoisuuksiin verrattuna.

 Pakokaasuja on ilmassa eniten talvella tyynellä säällä ja inversiotilanteissa

Vilkasliikenteisillä alueilla ilmanlaatu vaihtelee selvästi liikenteen rytmin mukaan. Pitoisuudet ovat yleensä korkeimmat arkipäivisin aamuruuhkan aikaan, kun liikennettä on eniten. Talvella pakokaasupitoisuudet ovat keskimäärin korkeampia kuin kesällä, koska talvella esiintyi useammin ilmansaasteiden leviämisen ja laimenemisen kannalta epäsuotuisia sääoloja.

Liikenteen päästöt voivat kertyä poikkeuksellisen korkeina pitoisuuksina ilmaan tyynellä säällä inversiotilanteessa. Inversiossa maanpinnan lähellä oleva ilma jäähtyy korkeammalla olevaa ilmaa kylmemmäksi, kun yö on tyyni ja selkeä. Alla oleva raskas, kylmä ilma jää loukkuun lähelle maan pintaa, eivätkä siihen purkautuvat päästöt pääse sekoittumaan ylempiin ilmakerroksiin. Voimakkaita ja pitkäkestoisia inversioita esiintyy erityisesti talviöinä ja -aamuina, ja joskus ne voivat kestää jopa useita päiviä. Kesällä aurinko lämmittää ilmakerrokset nopeasti aamulla, mikä estää pitkien inversioiden muodostumisen.

 

Kuva. Inversio syntyy yleensä selkeän ja tyynen yön aikana, jolloin maanpinnan lähellä oleva ilma jäähtyy korkeammalla olevaa ilmaa kylmemmäksi. Normaalisti tilanne on päinvastainen: maanpinnassa on lämpimintä ja ilma kylmenee ylöspäin. Inversiokerrokseen purkautuvat päästöt kertyvät hengitysilmaan, koska ne eivät pääse sekoittumaan ja laimenemaan pystysuunnassa. .

Vuosien välillä on suurta vaihtelua huippupitoisuuksissa

Sääoloissa on suuria eroja vuosien välillä, ja siten myös huonon ilmanlaadun tilanteita esiintyy hyvin vaihtelevasti. Esimerkiksi Helsingin ydinkeskustan vilkasliikenteisillä alueilla pakokaasujen typpidioksidin aiheuttamien huonon ilmanlaadun tuntien määrä vuodessa on vaihdellut 0 ja 49 tunnin välillä jaksolla 1990–2010.

Voimakkain typpidioksidiepisodi oli 28.–29.12.1995 ja toiseksi voimakkain 18.12.2009. Molempien episodien aikaan esiintyi voimakas ja pitkäkestoinen inversio. Typpidioksidin pitoisuushuiput Helsingin keskustassa olivat episodien aikaan lähes 10-kertaisia verrattuna vuosikeskiarvoon. Korkein tuntikeskiarvo oli 374 μg/m3 (mikrogrammaa kuutiometrissä ilmaa) joulukuussa 1995 ja 283 μg/m3 joulukuussa 2009.

 

Kuva. 150 µg/m3 ylittävien typpidioksidin tuntikeskiarvojen lukumäärät luokiteltuna pitoisuustason mukaan Helsingin ydinkeskustan vilkasliikenteisillä alueilla vuosina 1990–2010. Ilmanlaatu luokitellaan huonoksi, kun typpidioksidin tuntipitoisuus on yli 150 µg/m3. Raja-arvotason 200 µg/m3 ylittävien tuntien lukumäärät on kuvattu tummalla turkoosilla. Raja-arvo katsotaan ylittyneeksi, jos tällaisia tunteja on yli 18 vuodessa.

Äkilliseen ilmanlaadun huonontumiseen on varauduttu

Pääkaupunkiseudun kaupungit ja HSY ovat laatineet yhteisen varautumissuunnitelman ilmanlaadun äkilliseen heikkenemiseen. Suunnitelmaan on koottu viranomaisille yhtenäiset toimintaohjeet siitä, millaisilla toimilla ilmansaasteille altistumista pyritään vähentämään. Suunnitelma sisältää paikallisen liikenteen aiheuttamien typpidioksidi- ja katupölyepisodien lisäksi myös pienhiukkasten ja otsonin voimakkaat kaukokulkeumat. Lisätietoa varautumissuunnitelmasta saa oheisen oikolinkin kautta.

Liikenteen päästöistä aiheutuu haittaa terveydelle

Voimakkaiden inversioiden aikaan typpidioksidin ja hiukkasten pitoisuudet voivat heikentää ilmanlaadun huonoksi vilkasliikenteisillä alueilla useiden tuntien ajaksi. Kun ilmanlaatu heikkenee huonoksi, siitä voi aiheutua terveyshaittoja herkille yksilöille, joita ovat ikääntyneet hengitys- ja sydänsairaat, kaikenikäiset astmaatikot ja lapset. Esimerkiksi keuhkoahtaumatautia, astmaa tai sepelvaltimotautia sairastavien oireet voivat pahentua. Huono ilmanlaatu voi aiheuttaa myös terveille henkilöille hengitysteiden ärsytysoireita, mutta vakavampia terveyshaittoja ei yleensä esiinny.

Lyhytaikaista altistumista haitallisempaa on kuitenkin pitkäaikainen altistuminen. Esimerkiksi asuminen vilkasliikenteisen tien välittömässä läheisyydessä lisää altistumista ja voi johtaa ääritapauksissa hengityselin- tai sydänsairauden kehittymiseen sekä eliniän lyhentymiseen.

Altistumista ja terveyshaittoja voi vähentää
Liikenteen pakokaasujen aiheuttamassa huonon ilmanlaadun tilanteessa ilmansaasteille herkät henkilöt voivat vähentää altistumista ja terveyshaittoja seuraavasti:
- Vältä pitkäaikaista oleskelua vilkkaiden katujen ja väylien varsilla varsinkin ruuhka-aikaan.
- Vältä voimakasta fyysistä rasitusta vilkasliikenteisillä alueilla.
- Siirry puhtaampaan ilmaan, esimerkiksi sisätiloihin.
- Vältä asuntosi tuulettamista, mikäli se sijaitsee vilkasliikenteisellä alueella.
- Pakkasella voit lämmittää hengitysilmaasi hengitysilman lämmittimellä tai kaulaliinalla. Näin saasteiden ja kylmän ilman haitallinen yhteisvaikutus vähenee.
- Lääkitse ja hoida hengitys- tai sydänsairautesi oireita, jos ilmansaasteet pahentavat niitä. Keskustele tästä lääkärisi kanssa.
- Käytä autossa ilmanvaihdon sisäkiertoa, jos autoilet ruuhkassa.
- Ilmanlaatua voi seurata reaaliaikaisesti HSY:n verkkosivuilta. Tietoa episoditilanteista saat verkkosivuilta ja mahdollisesti myös radiosta ja televisiosta.

Vuosien saatossa kertyvän altistumisen kannalta asuinpaikan valinnalla on suuri merkitys. Liikenteestä peräisin olevien epäpuhtauksien pitoisuudet laskevat melko nopeasti, jo muutamien kymmenien metrien matkalla, tiestä etäännyttäessä. Myös hyvin suunnitellulla ilmanvaihtojärjestelmällä voidaan vähentää altistumista asunnossa. Vilkkaiden katujen ja teiden lähellä ilmanvaihdon tuloilma tulisi ottaa pihanpuolelta tai katolta. Sisälle kulkeutuvia hiukkasia voidaan vähentää myös laadukkailla tuloilmansuodattimilla.

Valinnoillasi vaikutat päästöjen määrään ja hengitysilman laatuun

Liikenteen aiheuttamia pakokaasupäästöjä voi vähentää muun muassa seuraavilla arjen valinnoilla:
- Suosi pyöräilyä, kävelyä ja joukkoliikennettä.
- Valitse vähäpäästöinen auto.
- Esilämmitä auton moottori, kun lämpötila laskee alle +5 °C.
- Vältä joutokäyntiä.
- Autoile mahdollisuuksien mukaan ruuhka-aikojen ja -paikkojen ulkopuolella.
- Noudata taloudellista ajotapaa.

Lisätietoa liikenteen ilmanlaatu- ja meluvaikutuksista seuraavista esitteistä: Millaista ilmaa hengität (pdf 1,5 Mt).
Uusimmat ilmanlaatu- ja päästötiedot ovat saatavilla myös HSY:n ilmanlaadun vuosiraporteista.