Ilmansaasteiden päästöt ja niiden leviäminen

Ilmansaasteet ovat ihmisen toiminnasta tai luonnosta peräisin olevia haittaa aiheuttavia kaasumaisia tai hiukkasmaisia aineita. Merkittävimmät kaupunki-ilmanlaatua heikentävät ilmansaasteet ovat hengitettävät hiukkaset, (PM₁₀), pienhiukkaset (PM_2,5), typpidioksidi (NO₂), otsoni (O₃), hiilimonoksidi (CO), rikkidioksidi (SO₂) ja haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC). Niillä on korkeina pitoisuuksina haitallisia vaikutuksia niin terveyteen ja viihtyvyyteen kuin luontoonkin.

Keskeisimmät ilmansaasteiden päästölähteet pääkaupunkiseudulla ovat liikenne, energiantuotanto ja pientulisijojen käyttö. Niiden lisäksi ilmansaasteita kaukokulkeutuu Suomeen myös maamme rajojen ulkopuolelta.

Liikenteen päästöt vaikuttavat eniten ilmanlaatuun pääkaupunkiseudulla, koska ne purkautuvat matalalle ja lähelle hengityskorkeutta. Varsinkin rakennusten reunustamilla vilkasliikenteisillä katuosuuksilla pitoisuudet voivat nousta korkeiksi, koska epäpuhtauksien leviäminen ja laimeneminen on heikkoa. Energiantuotannon päästöt sen sijaan purkautuvat korkealle ja leviävät laajalle alueelle, eivätkä siksi aiheuta korkeita pitoisuuksia.

Päästöt joutuvat ensimmäiseksi ilmakehän alimpaan kerrokseen. Siellä päästöt sekoittuvat ympäröivään ilmaan ja saastepitoisuudet laimenevat. Päästöt voivat levitä liikkuvien ilmamassojen mukana laajoille alueille. Tämän kulkeutumisen aikana epäpuhtaudet voivat reagoida keskenään muiden ilmassa olevien aineiden kanssa ja muodostaa uusia yhdisteitä (muutunta). Ilmansaasteet poistuvat ilmasta sateen huuhtomina, kuivalaskeumana erilaisille pinnoille tai muuttuen kemiallisesti toisiksi yhdisteiksi.

Vuodenajan ja sääolojen vaikutus

Ilmanlaatu on pääkaupunkiseudulla yleensä melko hyvä, mutta ajoittain saastepitoisuudet nousevat haitallisen suuriksi. Talvella sekoitus- ja laimenemisolosuhteet ovat heikot ja päästöt suuria, ja silloin useimpien epäpuhtauksien pitoisuudet ovat korkeimmillaan. Esimerkiksi liikenteen pakokaasut ja puun pienpolton savut aiheuttavat lähialueella ajoittain korkeita saastepitoisuuksia, kun sää on kylmä ja tyyni. Keväällä ilmanlaatua heikentää erityisesti kuivuvilta teiden pinnoilta ilmaan nouseva katupöly. Keväällä ja kesällä aurinkoinen sää suosii puolestaan otsonin muodostumista, jolloin otsonia kaukokulkeutuu seudulle korkeahkoina pitoisuuksina. Myös itäisen Euroopan maastopalo- ja kulotussavut voivat heikentää ilmanlaatua ajoittain keväällä ja kesällä joinakin vuosina. Tuulinen ja sateinen sää puhdistaa ilmaa, minkä vuoksi ilma on usein puhtainta syksyisin.

Lisätietoa päästöistä ja ilmanlaadusta on saatavilla oheisista esitteistä.