Raja- ja ohjearvot

Ilmansaasteiden pitoisuuksia säädellään EU:n yhteisillä raja-, kynnys-ja tavoitearvoilla sekä kriittisillä tasoilla. Suomessa on lisäksi voimassa kansalliset ohjearvot. EU:ssa säädetyt raja-arvot määrittelevät suurimmat hyväksyttävät pitoisuudet. Ilmansuojelusta vastaavien viranomaisten tulee huolehtia siitä, että pitoisuudet pysyvät raja-arvojen alapuolella (taulukko 1). Tavoitearvot määrittelevät pitoisuuden tai kuormituksen, joka on mahdollisuuksien mukaan alitettava annetussa määräajassa (taulukko 2). Kynnysarvot määrittelevät tason, jonka ylittyessä on tiedotettava tai varoitettava kohonneista ilmansaasteiden pitoisuuksista (taulukko 3). Kriittisillä tasoilla tarkoitetaan sellaisia ilmansaasteiden pitoisuuksia, jotka ylittyessään voivat aiheuttaa suoria haitallisia vaikutuksia kasvillisuudessa tai ekosysteemeissä (taulukko 4).  

 Oikolinkit

 Muualla verkossa

Ohjearvot ilmentävät kansallisia ilmanlaadun tavoitteita ja ilmansuojelutyön päämääriä, jotka on tarkoitettu ensi sijassa ohjeeksi viranomaisille (taulukko 5). Ohjearvoja sovelletaan mm. alueiden käytön, kaavoituksen, rakentamisen ja liikenteen suunnittelussa sekä ympäristölupien käsittelyssä. Ohjearvot eivät ole luonteeltaan yhtä sitovia kuin raja-arvot, vaan ne ohjaavat suunnittelua ja niiden ylittyminen pyritään estämään.

 

Taulukko 1. Ilmanlaadun raja-arvot.

 

 

Taulukko 2. Ilmanlaadun tavoitearvot.

 

* 80 µg/m3 ylittävien tuntipitoisuuksien ja 80 µg/m3 erotuksen kumulatiivinen summa jaksolla 1.5.-31.7 klo 10-22 eli AOT-indeksi.

 

Taulukko 3. Ilmanlaadun tiedotus- ja varoituskynnykset.

 

Taulukko 4. Ilmanlaadun kriittiset tasot.

 

 

Taulukko 5. Ilmanlaadun ohjearvot.