Tietoa ilmansuojelusta
Ilmansaasteet ovat ihmisen toiminnasta tai luonnosta peräisin olevia haittaa aiheuttavia kaasumaisia tai hiukkasmaisia aineita.
Merkittävimpiä kaupunki-ilman saasteita Suomessa ovat hiukkaset, typen oksidit, rikkidioksidi, hiilimonoksidi ja hiilivedyt. Muutamilla teollisuuspaikkakunnilla myös haisevat rikkiyhdisteet ovat edelleen ilmanlaatuongelma. Ilmansaasteilla on vaikutuksia sekä ihmisten terveyteen että luontoon Saasteille käytetään kuvissa lyhenteiltä kuten PM10 tai NO2, joiden selitykset löydät sanastosta.
Ilmanlaatua seuraavat ja siitä tiedottavat kunnat. Pääkaupunkiseudulla ilmanlaadun seurantaa hoitaa HSY. Myös toiminnanharjoittajilla on velvollisuus olla selvillä toimintansa ilmanlaatuvaikutuksista, ja siten energiantuotanto ja satamat osallistuvat yhteistarkkailuun.
Ilmanlaadun seurannan menetelmiä ovat jatkuvatoimiset ja suuntaa-antavat mittaukset, leviämismallein tehtävät laskennalliset arviot, bioindikaattoriseuranta sekä päästökartoitukset.
Ulkoilman saasteiden pitoisuuksia säädellään raja-, kynnys-, tavoite- ja ohjearvoilla. EU:ssa säädetyt raja-arvot määrittelevät suurimmat hyväksyttävät pitoisuudet, joiden alapuolella pitoisuuksien tulisi pysyä. Ohjearvot ovat raja-arvoja löysemmät ja ne ohjaavat suunnittelua. Kynnysarvot määrittelevät tason, jolloin asukkaille on välittömästi tiedotettava ja tavoitearvoilla ohjataan puolestaan terveys- ja luontovaikutusten vähentämiseen.
Ilmanlaadun parantamiseksi on pääkaupunkiseudulle laadittu yhteinen ilmansuojeluohjelma. Ohjelman laatimiseen on ryhdytty, koska hengitettävien hiukkasten ja typpidioksidin raja-arvot ylittyvät Helsingissä vilkkaasti liikennöidyissä katukuiluissa ja keskusta-alueilla. Mikäli ilmanlaatu heikkenee äkillisesti, kunnat vastaavat toimenpiteistä asukkaiden suojelemiseksi valmiussuunnitelmassa sovituin keinoin.